Mahtaa olla epämukavaa. Oletko aivan varma että haluat olla siellä?

On todella haastavaa olla oma itsensä, sen sijaan, että esittäisi itseään. Usein, jos tunkee itsensä johonkin muottiin, esittää jonkinlaista versiota itsestään. Jos on epävarma jostain asiasta tai roolista on helpompi tunkea itsensä oletettuun muottiin ja toimia sen muotin rajojen sisällä. Onhan se turvallisempaan, kun on suojassa rajojen sisällä, on huomaamattomampi, eikä erotu taustasta.

Hyvin nopeasti me ihmiset kehitämme käytoskoodeja ja oletuksia miten missäkin tilanteessa tulisi käyttäytyä. Laumaeläiminä, meille on myös hyvin luonnollista alkaa noudattaa näitä käytösmalleja, ilman että kyseenalaistamme niitä sen kummemmin. Kuitenkin olemme siinä pisteessä, että meidän on pakko, oman hyvinvointimme kannalta, pysähtä miettimään, ovatko mallit sopivia meille. Haluaisimmeko kuitenkin käyttäytyä toisin. Toimivatko mallit meidän hyväksemme vai meitä vastaan?

Kuinka käyttäytyy hyvä äiti, hyvä tyttöystävä, hyvä työntekijä tai hyvä hyvinvointibloggaaja?

Riippuu tiestysti keneltä kysytään, mitkä ovat yleiset normit kussakin asiassa ja mitkä ovat kenenkin henkilökohtaiset vaatimukset ja oletukset. Muotoilemme muotit yleisten oletusten ja henkilökohtaiten oletustemme mukaisiksi ja kun muotti on valmiina, kiipeämme sisään.

No niin. Täällä sitä sitten ollaan. Mukavasti muotin reunojen sisällä. Ulkomaailman häly on vaimentunut ja tuntuu turvalliselta. No ehkä vähän ahdistaa, kun ei saa jalkoja suoriksi ja reunat tulevat vastaan vähän joka suunnalta, mutta ainakin on sellainen olo että käyttäytyy niin kuin kuuluu.

Käyttäydytkö sinä kuin hyvä tyttöystävä tai hyvä äiti? Vaikka vähän ahdistaa. Ajattelet että ahdistus kuuluu kuvaan. Sehän johtuu vaan siitä, että muotissa nyt sattuu olemaan vähän epämukavat terävät kulmat sisäpuolella. Niihin vaan pitää tottua.

Elämässä on tietenkin epämukavuuksia ja teräviä kulmia, mutta tarkoitan että jos jokin asia ei vaan sovi sinulle, on se uskallettava sanoa ääneen. Jos ei heti uskalla kiivetä kokonaan ulos muotista, voi vähän kurkistella reunojen yli tai vaikka heiluttaa valkoista lippua antautumisen ja irtipäästön merkkinä. Viestinä siitä, että olisi valmis tulemaan ulos, mutta tarvitsee ehkä apua ulkopuolelta.

Uskalla kasvaa ulos omista oletuksistasi ja rajoituksistasi.

Itse olen kiipeillyt ulos monistakin muoteista ja joissain asioissa olen varmaan vielä hyvin tiukasti muotissa ja vetänyt kannenkin päälle, ettei vaan tarvitsis tulla ulos, mutta pikku hiljaa varmasti alkaa ahdistaa tarpeeksi paljon, niin, että päädyn heiluttelemaan valkoista lippua.

Tämä blogi on yksi niistä asioista, joita en haluaisi tunkea mihinkään muottiin. Silläkin riskillä, että lopputulos on sekava, aion pitää vapauden kirjoittaa mistä haluan, ilman rajoja. Ilman sitä, että pitäisi miettiä, mitä kuuluisi kirjoittaa. En halua miettiä, onko sallittua kiroilla ja kirjoittaa henkisistä asioista samassa blogissa. En halua lokeroida itseäni.

Elämä on melko sekavaa. Ja kirjoitan elämästä. Tai ehkä seuraavaksi jostain muusta.

Ei siis tungeta itseämmä epämukaviin muotteihin, vaan ollaan itse niitä muotteja. Kun ymmärtäisimme, ettei meidän tarvitse sopeuttaa itseämme ulkoiseen todellisuuteen, vaan sopeuttaa ulkoinen todellisuus itseemme, täyttämällä itsemme niillä asioilla, jotka meidän henkilökohtaiseen muottiimme sopivat täydellisesti, silloin voimme antaa itsemme olla vapaita ja muuttuvia. Oma muottimme ei nimittäin ole jäykkä ja muuttumaton, vaan kasvaa ja muuttu sitä mukaa, mitä me uskallamme ottaa vastaan.

Tee siis niitä asioita, jotka saavat sun olemuksen hehkumaan.

Rakkaudella Minna