Olen retriitin aikana miettinyt paljon maskuliinista energiaani ja oikeastaan sen puuttumista. Sitä kuinka oma voimani on ollut itseltäni hukassa. Elämäni on tuntunut olevan pysähdyksissä jo pidemmän aikaa ja on tuntunut etten saa asioita tehtyä tai aktiivinen puoleni on ollut lamaantunut.

Viime vuodet olen työstänyt omaa feminiinistä puoltani ja voimistanut naisellisuuttani. Sen koenkin olevan jo vahva, tai ainakin tunnen sen vahvasti. Se miten olen siihen pääsyt on tullut varmaankin lempeyden kautta. Naisellinen energia, se miten minä sen tunnen, on hyvin pehmeätä ja lempeätä, hyväksyvää, mutta samalla vahvaa.

Näin ei siis ole todellakaan ollut aina. Olen ollut todella epävarma ulkonäöstäni ja naisellisuudestani. Melkein näihin päiviin asti olen pitänyt itseäni tyttönä, en naisena. On ollut hetkiä, jolloin olen ajatellut olevani kaunis, mutta sitäkin olen hävennyt. Pelkäsin että vaikuttaisin itserakkaalta.

Tunnen edelleenkin oloni kiusaantuneeksi kameran edessä. En kykene vielä poseeraamaan jos kameran takana on joku muu kuin minä. Siksi siis peiliselfiet. Pahoittelut niistä. Totuttelen niiden kautta ylipäätään olemaan kuvissa ja julkaisemaan itsestäni kuvia. Aion jonain päivänä uskaltautua ihan oikeisiinkin kuviin, jotka joku muu on ottanut. Ehkei se olekaan niin kamalaa, toivon.

Mutta, siis kun feminiininen voima tarvitsee tuekseen lempeyttä, itsensä hyväksymistä ja arvostamista, vaatii maskuliininen voima tuekseen turvaa. On hyvin raskasta olla aktiivinen ja tehdä rohkeita tekoja jos perusturvallisuus on heikko. Rohkeus tarvitsee alustan mistä ponnistaa, tehdäkseen hypyn tuntemattomaan, pelottavaan ja jos turvallisuuden tunnetta jalkojen alla ei ole, jää hyppy vajaaksi. Näin sen itse tällä hetkellä näen.

Rohkeus vaatii ponnistusvoimaa ja ponnistusvoima tarvitsee alleen tukevan alustan. Mistä kerätä rohkeutta jos on koko ajan peloissaan. Mistä löytää voima hypätä johonkin pelottavaan jos käsillä oleva hetkikin on turvaton. Mistä tuon perusturvallisuuden löytää, jos se on matkan vareella kadonnut tai ei ole edes koskaan päässyt rakentumaan?

Valitettavasti en osaa antaa vedenpitävää vastausta. Mutta ehkä elämässä ei ole tarkoituskaan tietää kaikkea, vaan uskaltaa hypätä ja rikkoa vedenpinta. Rikkoa tuo ohut pintajännite ja sukeltaa.

Itse olen oppinut luottamaan elämään. Sama syy miksi olen olemassa, auttaa minua. Sama voima mikä on minut tänne tuonut, työntää minua eteenpäin ja luo uskoa siihen että minulla on tarkoitus olla täällä. Ehkä turva rakentuukin siitä että tarpeeksi monta kertaa hyppää ja antautuu. Ehkä ensin on tapahduttava antautuminen jotta voi syntyä luottamusta. On vain uskalletava hypätä, vaikkei tiedä mitä tuon hypyn jälkeen tapahtuu. Kun sitten sukeltaa pintaan ja vetää henkeä ja ymmärtää olevansa elossa, syntyy voimaa tehdä uusi hyppy.

Vertauskuvana ehkä ontuva, sillä itsehän en ole koskaan hypännyt veteen oikeasti. Inhoan sukeltamista. Käytän turvallisesti portaita tai tikkaita laiturilta. Kertoo ehkä minun luottamuksestani tai sitten siitä että pelkään vettä, enkä luota uimataitooni. Mutta te muut voitte tehdä hyppyjä ihan oikeastikin. Pommilla veteen. Syvään päätyyn. Lupaan hurrata vieressä.

Itselleni yin&Yang näyttäytyy selkeämmin nyt. Ymmärrän kuinka molemmat tarvitsevat toista. Feminiininen ja maskuliininen energia ei liity sukupuoleen. Olit sitten kumpi vaan sinussa on sisälläsi molemmat energiat.

Näen kuinka pehmeä ja vahva feminiininen energia, joka luovuuteenkin liittyy tarvitsee aktiivisen maskuliinisen voiman tuekseen jotta se minkä feminiinisellä enrgiallaan on luonut, pääsisi todellisuuteen. Tunnen itseni vahvaksi. Naisellinen energia on tehnyt minusta vahvan, mutta jotta saan tuon vahvuuden valjastettua kunnolla käyttööni tarvitaan maskuliinista aktiivista voimaa ja liikettä.

Tuota voimaa lähden nyt metsästämään ja toivon saavani sen lassottua ja kesytettyä käyttööni. Toivon etten matkan varrella sotkeudu itse omaan lassooni tai muutakaan kiusallista. Kerron sitten teille minkälainen metsästysonni minua seuraa ja saanko lassoon muutakin kuin kuviteltuja unelmia.

Rakkaudella Minna