Pieniä hetkiä. Suuria saavutuksia. Ja kurkkaus mun taidepäiväkirjaan.
Ideoin tätä ensimmäistä kirjettäni lomareissussa Lappeenrannan linnoituksilla valtavan saarnin alla. Saarni on yksi mun lempipuista. Rakastan puita. Mitä isompi ja vanhempi, sen parempi, ja sen juurruttuvampi ja rauhoittavampi energia puusta välittyy.
Linnakkeella oli muutenkin rauhallinen ja pysähtynyt tunnelma. Upeaa historiallista maisemaa. Tunsin jopa juhlallisuutta istuessani siinä puun alla kesätuulessa.
Muistelin oivallusta jonka sain aiemmin. Viikkoa takaperin olin kotona ja kuuntelin kun miesystäväni luki viereisessä huoneessa iltasatua nelivuotiaalleen. Meni hetki ja he alkoivat nauraa. Ja nauru vain yltyi yltymistään. Kuuntelin hetken, kunnes oli pakko mennä katsomaan mille he niin kovasti nauroivat.
Syy oli Ninka Reitun PullaVehnänen ja ihmeellinen Paavo kirjan kana ja se että kana munia munia lennosta ja munilla oli silmät. Tällä tavalla kerrottuna juttu ei ehkä kovastikaan naurata mutta siinä hetkessä, molempien yliväsymyksestäkin johtuen se aiheutti aitoa naurua.
Siinä kohtaa oivalsin, että juuri tuo olisi mulle unelmien täyttymys. Se että joku joskus nauraisi minunkin kirjalleni noin ihanasti. Se että voisin tarjota lapsille ja vanhemmille pieniä yhteisiä hetkiä yhdessä nauraen.
Ja toinen oivallus oli se että juuri nuo pienet ihanat hetket tekevät elämästä ihanaa. Elämä koostuu pieneistä hetkistä. Haluan tehdä pienistä hetkistä ihania sekä itselleni että myös muille.
Sitä on myös taiteen tekeminen. Pieniä hetkiä, pieniä paloja, yksittäisiä siveltimen vetoja, joista yhdessä muodostuu jotain suurempaa.
Jotain suurempaa on muodostamassa myös toisaalla. Nimittäin mun nettisivut. Nyt voin innolla ja ylpeydellä kertoa että ne ovat vihdoin valmiit.
Töttöröö!!! Torvisoittokunnan säestämänä voit käydä kurkkaamassa mun aikaansaannosta täältä.
Toinen suuri saavutus itselleni oli ensimmäinen myyntitapahtuma johon toukokuussa osallistuin. Tapahtuma oli ensimmäinen kerta kun menin oman taiteeni kanssa esille ihmisten eteen. Se vaati uskallusta mutta olen tyytyväinen että tein sen.
Nyt kun olen vihdoin saanut nettisivut ja Substacksivut valmiiksi, ja laittanut ensimmäistä kertaa taiteeni myyntiin ihmisten eteen, tuntuu että olen aloittanut Matkan.
Start when you’re not ready
En enää valmistele ja pakkaa ja suunnittele matkaa varten vaan olen Matkalla.
Matkalla niin kuin tämän julisteen valas. Ehkäpä se matkaa pastellijäätikölle tapaamaan jääkarhuja.
Nyt näitä kolmea julistetta Pastellijäätikkö, Matkalla, Ruukku II ja kuvan taidekortteja saa ostaa mun nettivujen kautta.
Käy ihmeessä kurkaamassa!
Aukeama taidepäiväkirjastani
Tää aukeama kuvastaa aika hyvin mun olotiloja näiden projektien keskellä.
Hämmentyneenä kohti tyrskyjä, kallionkiellekkeitä ja upeita maisemia.
Vaikken olekaan lintu, enkä omista siipiä, oon todennut monta kertaa että pystyn silti lentämään. Kunhan vaan ensin uskallan heittäytyä.
Heittäydy säkin ja ryhdy mun blogikirjeen tilaajaksi! Se olis ihanaa! Mulla on niin paljon jaettavaa ja kerrottavaa.
Tästä pääset mun Substackiin.
Rakkaudella ja luovuudella
-Minna